Viikonloppu vierähti kokonaan Kemissä kisojen merkeissä. Ulkolämpötila oli siinä -15-20-asteen tienoilla, joten aikalailla kylmissä olosuhteissa oltiin. Hallissa sentään oli pikkasen lämpimämpää, tosin sielläkin reilusti pakkasen puolella. Tuomareina toimivat Jari Tienhaara ja kroatialainen Alen Marekovic.
La eka rata oli kroatialaistuomarin käsialaa ja vähintäänkin mielenkiintoinen. Esteet oli aikalailla sumpussa keskellä rataa ja estevälit oli tosi pienet. Saatiin kuitenkin rata nollalla läpi, vaikka tokavikalta hypyltä joku toinen tuomari olis varmastiki kiellon antanu. Ihannejat oli tosi tiukat, meille sekunti yliaikaa ja 2.sija.
Toka rata oli Tienhaaran agirata. Aika helpon olonen juoksurata. Yks tiukka käännöskohta mietitytti ja siinä Linus tuliki aikalailla mua päin, mutta ei tullu kosketuksesta kuitenkaan virhettä. Toka vika este oli sitte kepit. Ja justiinsa kun mä oon hehkuttanu kuinka hyvä pujottelija Limppu on ja kuinka se hakee kepit mistä vaan niin kappas. Videolta tätä ei selkeesti nää, mutta ilmeisesti otin liian tiukasti haltuun, jäi kattomaan mua ja haki toiseen väliin.
Vika lauantain rata kroatialaisen hyppäri. Eipä jääny kauheesti hyvää tästä radasta. Päästiin puoleenväliin, en ottanu tarpeek tiukasti käteen kiinni ja juoksi esteen ohi. Pikkasta myöhemmin tuli jo aikalailla luovutusfiilis (argh!) ja ohjaus sekos ja hyl. Lopulta juostiin kesken radan pois, siitä kun ei vaan tullu yhtään mitään. Jäi aika surkee olo lauantain starteista ja ton vikan radan jälkeen lähinki suoraan jäähkälenkille, jossa sain onneks aika hyvin kuitenkin nollattua ton suorastaan katastrofiradan.
Sunnuntaina sain jostain kaivettua taistelufiiliksen. Eka kroatialaisen rata oli jo paljon mentävämpi kuin la, mutta kielto saatiin sieltäkin kosketuksesta. Tuli vaan niin sairaan lujaa puomin, etten kerinny pois alta.
Toka rata oliki sitten pelkkää juoksemista. Pikkasen hirvitti kun kuitenkin oli tosi kylmä, mutta kunnon lämmittelyjen jälkeen oli ihan skarppi olo. Ja tehtiin oikeesti tosi hyvä rata, joka riitti voittoon. Video löytyy tuolta. Linus on niiiiin parhaimmillaan kun pääsee tommoselle oikein kunnon juoksenteluradalle. Alkusuora kuitenki pikkasen ihmetytti, kun en jääny paljoa Limpusta jälkeen. Tarkotus oli lähiaikoina kyllä muutenkin käyttää Linus fyssarilla, mutta nyt yritän saada sille ajan jo loppuviikolle tai viimeistään ens viikon alkuun ja pidetään tää viikko kokonaan treenitaukoa.
Vika rata oli sitte taas aika erikoinen hyppäri, mutta kuitenkin ihan mentävän olonen. Alku levähti aikalailla käsiin, kaarrokset valu, mutta nollaa tehtiin. Pituudella sitte lähin valssaamaan vähän liian voimakkaasti ja vika palikka kaatu. Tuloksena siis vitonen ja yliaikaa ja 2. sija.
Noista yliajoista en kyllä jaksa stressata. Meillä vaan yksinkertasesti on niin mahottoman hitaat käännökset, että tollasella kiemuraradalla ei vauhti muille riitä. (Ja vielä puolustukseksi, että ne oli oikeesti tosi tiukat ne kroatialaisen ihanneajat!) Tehotreenin alla onkin nyt nopeet käännökset. Nää oliki sitten tän vuoden vikat kisat ja pari nollaa pitäs vielä ens vuoden puolella metsästää karsintoja ja sm:miä varten.
Ja sitten Flippiin, joka yllätti mut positiivisesti olemalla super reipas kisapaikalla. Kotona hätkähtää pihalla, jos naapurin koirat haukkuu, mutta tuolla kaikki koirat oli vaan tosi ihania Flipin mielestä. Kaikkia olis pitäny päästä moikkaamaan ja osaa Flippi jopa komenteli, hih :) Se kiipeili ihmisten syliin, leikki hanskalla ja söi lihapullaa :) Välillä Flippi kävi lämmitetyssä autossa nukkumassa ja sitte jakso taas olla reippaana hallissa. On se vaan niin mainio pikkuotus!
Uutena alettin toissapäivänä opetella kosketusalustaa ja naksuttelin siitä sille osan sekä päivä- ,että iltaruuasta. Ja pikkumusta oppi sen. Päivässä! Eilen se oppi antamaan tassua ja tänään ollaan opeteltu pyörimistä. Välillä aina kertaillaan vanhoja juttuja ja aika hyvin ne on jo muistissa :)
Ainoa juttu on, että se on niin älyttömän nopea, että tuntuu ettei sillä ole ollenkaan jarruja. Muutaman kerran se on juossu päin sängynlaitaa, mun jalkoja ja keittiön tuoleja. Ja ne rappuset. Päivä päivältä se tulee ne lujemmin alas, eilen ne juoksi Limpun kanssa ne peräkkäin ja voi kauhia kun ne tuli lujaa! Onneks ei oo mitään pahoja vahinkoja käyny. Pari kertaa törmätessään hetken aikaa pidelly tassua, mutta äkkiä ollu taas normaali, onneks. Mutta että aika hektistä tää elämä tällähetkellä on ja saa olla tarkkana :D Niin ja viimeksi kun kirjotin siitä Flipin pissailujutusta, niin tuntuu että se on ehkä alkanu nyt vähän helpottamaan. Ja osaa välillä jo mennä oven eteen istumaan kun on hätä :)
Eilen illalla lähin isojen koirien kanssa iltalenkille ja jätin Flipin tuohon omaan aitaukseensa, jossa se on aina sillon ollu kun on jääny yksin kotia. Vaan eipä taida jäädä enää sinne. Nimittäin eipä pikkukoiraa paljoa aitaukset enää pidättele.. Lenkiltä tullessa oli Flippi oven takana vastassa. Aattelin eka että oli tullu jotenki sieltä aikatauksen ali että oli saanu sitä nostettua tai jotain. Naksuttelin sitte vielä iltaruuat kaikille ja sieltähän se tuli yli aitauksestaan ainakin kolmesti. Ja se on siis jotain 60cm korkea. Aika hurjan näkösesti hyppäs siihen reunalle kiikkumaan ja työnsi ittensä reunan yli. Ja aamulla sama juttu. Nyt on siis pikkukoira alakerrassa vapaana aina kun ollaan poissa kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti