SM Kirkkonummi

Keskiviikkona 12.6 kisattiin Flipin kanssa kaksi agirataa Tampereella. Pohjana oli kumimatto ja mulla ei mitään käsitystä kuinka Flip siinä liikkuisi. Liikkui kuitenkin ihan ok. Jo lämppälenkillä Flip kävi tosi kierroksilla ja eka rata olikin pelkkää sähläystä ja keinulta hyppäsi, otin uudestaan ja lähdettiin pois. Kuumakalleilu jatkui, mutta toiselle radalle lähdettiin uudella tsempillä. Alku vähän levisi, mutta muuten rata tuntui hyvältä ja tehtiin 0, sij 2. Kyllä ne onnistumiset sitten vaan tuntuu hienoilta, kun ensin on rämmitty suossa pitkään ja hartaasti.

kuva: Sirpa Saari

Torstai otettiin rennosti ja käytiin moikkaamassa sukulaisia. Perjantaina sitten Kirkkonummelle, Flipillä kaksi starttia. Hyllytettiin molemmat, mutta meno tuntui silti tosi hyvältä. Flip oli hyvin kuulolla. Juoksu-A vaatii tosi paljon treeniä ja puomi myöskin vahvistusta, yllättäen keinu on taas ok. Kesällä kontaktit kuntoon-projekti alkaa nyt!

Lauantaina Linus starttasi vasta joukkueen ankkurina, mutta mentiin kisapaikalle jo aikaisin, sillä Flippiä oli pyydetty minien nollakoiraksi. Saatiin mennä rata kahdesti, ekalla tehtiin nolla, toisella hyllytettiin. Kiva kokemus oli kyllä :) Finaalikierrokselle joukkueemme lähti hienosti sijalta 11, pohjalla kaksi nollaa ja hyl. Nollalla olisi siis mahdollisuudet hyvään sijoitukseen. Rata oli kiva, suhteellisen helppo ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Tehtiin nollaa neljänneksi viimeiselle esteelle, puomille. Käskytin kiipee kiipee, jatkoin juoksemista ja ihmettelin että minne se Linus nyt jäi. Käännyin katsomaan, siinä se kiikkui ylösmenon ja tasaisen alueen välissä kuin olisi keinua ollut suorittamassa. Hyppäsi sitten alas, otin uudestaan ja epäröi taas mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Tuloksena siis 5. En nähnyt muiden finaalikoirakoiden suorituksia, mutta kuulema 7 koiraa 10:stä teki saman. Aurinko ilmeisesti paistoi niin, että koirat luulivat puomia keinuksi. Harmitti, mutta eipä tuolle oikein mitään olisi voinut.

kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaina aamulla sitten yksilöhyppärille. Linus tuntui vähän löysältä, ei ollut oikein iskussa. Väännettiin kuitenkin nolla, just ja just alle tiukan ihanneajan. Tästä jäi jostain syystä vähän kökkö fiilis, ehkä siksi ettei pystytty parhaimpaamme. Ennen finaalirataa satoi ja lämmitellessä Linusta sai melkein vetää perässä. Mutta just ennen rataa Linus riehaantui täysin ja mäkin aloin päästä taas fiilikseen. Kepeille syötin huolimattomasti, siitä 10.

Onnistumisia ja epäonnistumisia, molempia mahtui meidän reissuun. Mutta sitähän tämä on. Välillä onnistuu, välillä ei. Unta riittäisi seuraavaksi viikoksi ja koiratkin on aika poikki. Mutta oli meillä silti kiva reissu. Tuli naurettua ja juteltua iltamyöhään, tavattua paljon tuttuja ja nähtyä hienoja suorituksia. Päällimäisenä jäi mieleen Flipin veljen Hunnin superhieno hyppäri! Nyt levätään hetki ja sitten suunnataan ajatukset eteenpäin.