Viime viikon maanantaina Linuksella oli fyssari. Selän tiesin olevan jumissa, koska pujottelu oli parissa viime reenissä ollu normaalia hitaampaa, muuten Limppu oli paremmassa kunnossa kuin ennen karsintoja. Selkäkin saatiin hierottua hyvin, joten hyvillä mielin tiistaina kohti EO:ta.
Tiistai, keskiviikko ja suurin osa torstaista meni matkustaessa autolla ja laivalla vuoronperään. Torstai-iltana saavuttiin Itävallan hotellille, kävelytettiin koirat, käytiin syömässä ja laitettiin nukkumaan.
Perjantaina oli ohjelmassa treenit, eläinlääkärin tarkastus ja avajaiset. Treeneissä Linus selkeästi varoi alustaa ja oma juokseminen tuntui vähän hankalalta. Kisapaikka oli ihan ok.
Lauantaina oli vuorossa yksilöradat. Itellä oli vähän vetelä olo ja se näkyikin sitte ohjauksessa. Lisäksi mä ite liukastelin ja sudin välillä vaan paikoillaan. Hyllyt molemmilta radoilta ja omasta ohjauksesta aika surkea fiilis. Linus lepäs hotellilla loppupäivän, kun oltiin kattomassa minien ja medien finaalia. Maxien finaali olis ollu kiva kattoa, mutta vettä tuli kaatamalla ja olo oli tosi väsyny, joten ei jääty sitä sitten kattomaan.
Kuva: Iris Kieme
Sunnuntaina olin aika sisuuntunut lauantain epäonnistumisten johdosta ja halu onnistua oli ihan järjettömän suuri. Joukkuefiilis oli myös aivan loistava, kiitos joukkuekavereiden! Väännettiin molemmilta radoilta nollat ja tosiaan varsinkin agiradan kohdalla painotan sanaa VÄÄNNETTIIN, hih :) Käskytin tosi tiukasti ja se selkeesti toimi. Joukkueen saldona oli 5 nollaa ja hyl, eikä oltu kovin kaukana finaalipaikasta. Mutta mä olin niin ilonen, että lauantain oikeesti surkeiden ratojen jälkeen pystyttiin tekemään tuplanolla, että finaalista ulosjääminen ei paljoa harmittanu. Toki olis ollu hienoa siellä olla, mutta näin tälläkertaa :) Ja hienosti meni koko Suomen joukkueella, kolme kultaa ja hopea!!
Alkuviikko kuluikin taas reissatessa ja keskiviikko-iltana tultiin kotiin. Reissaaminen on kivaa, mutta tää reissu vei aikalailla voimat. Levätään tässä vielä ainakin tää päivä ja huomenna olis tarkotus suunnata treenaamaan. PM-kisatkin kun on jo 1,5vko päästä!
Erityisesti haluan kiittää niitä kaikkia, jotka jakso kannustaa ja tsempata meitä niissä tilanteissa kun usko siihen, että ollaan oikeesti ansaittu maajoukkuepaikka meinas loppua. Paljon pitää vielä tehä henkisellä puolella ennen MM:miä, mutta ei enää niin paljoa, kuin enne tätä reissua. En nyt kirjoita tästä enempää, mutta te joita haluan kiittää, tietänette itse mitä tarkoitan ja todella haluan oikeasti suuresti kiittää teitä, sillä teidän sanoista oli paljon apua :)
Kuva: Iris Kieme
Eilen treenattiin Flipin eskariryhmässä puomia ja kahta eri hyppy-putki pätkää. Puomiin on tullu kivasti vauhtia, mutta kontaktit ei oo vielä kovin varmat. Flipin edellisistä treeneistä oli aikaa 1,5vko ja se näky aikamoisena ylikuumumisena. Muutaman kerran se nappas mua kädestä kiinni, kun olin myöhässä ohjaamassa. Putkiin syöksy sellasta vauhtia ettei ikinä ja tais ekalla kerralla vetää kuperkeikkojakin siellä, kun viipy siellä nin pitkään. Takaaleikkaukset toimii, mutta edelleen eteenmenossa juoksee välillä esteiden ohi. Täytyy nyt treenata ainakin puoliympyrällä tota eteenmenoa ja kattoa josko auttais. On kyllä tosi tosi tarkka mun hartialinjasta ja käsistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti