Mä oon jo pidemmän aikaan ettiny sopivaa pentuetta ja pentua, mutta yllättävän vaikeeta on just se sopiva löytää. Nyt Limpun ollessa kipeenä, pentukuume on noussu ehkä vaan entisestään. Fannyn kanssa on kyllä kiva puuhastella kaikkea, mutta ei sekään kauaa jaksa, onhan tuota ikääkin jo päälle 9. Ja Linuksen kanssa ei voi nyt oikeen tehdä kauheesti mitään. Ja mä kun voisin kokoajan vaan reenata, lenkkeillä, temppuilla ja taas reenata.. Mullahan on aina ennen ollu vähän eri tilanne pentua hankkiessa. Fannyn hankinnasta en ihan hirveesti muista, kun olin sillon aika pieni, mutta tietääkseni pentue löyty aika nopeesti ja helposti heti kun alettiin pentua ettimään. Ja Linus taas oli Fannyn ainoa pentu, joka jo alusta asti varmuudella meille sitten jäi. Joten tää on nyt tavallaan mulle uus tilanne. Sheltistähän mä oon haaveillu ties kuinka kauan ja haaveilen edelleen. Mutta oon mä sitte muitaki rotuja miettiny. Villistä, novascotiannoutajaa, pyreneitten paimenkoiraa, kromfohrländeriä.. mutta taitaa se silti olla se sheltti. Villiksen jälkeen sheltti on rotuna se, josta mä kaikkein eniten tiedän ja joka tuntuu omimmalta. Villiskin vois olla ihan jees, mutta mun mielestä niistä on sitte taas tosi vaikeeta löytää sellasta yksilöä, jonka mä haluisin. Mä oon käyny monena päivänä (tai oikeestaan yönä, kun on tullu vähän valvottua) läpi kasvattajien kotisivuja ja pentueilmotuksia ja laitellu sähköpostia. Mä jopa tutkin pentueita Ruotsista, Norjasta ja Tanskastakin. Mutta kun ei, niin ei. Kyllä niitä aina sillon tällön löytyy vapaitakin pentuja, mutta mä kuitenkin haluisin pennun terveistä vanhemmista ja mielelläni vieläpä agilitysuvusta. Siinäpä ehkä ne tärkeimmät jutut. Ja muu tulee plussana. Ja Mutta eipä kait siinä auta kuin jatkaa odottelemista.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Sairaslomailua, mummopuuhia ja pentukuumetta
Mä oon jo pidemmän aikaan ettiny sopivaa pentuetta ja pentua, mutta yllättävän vaikeeta on just se sopiva löytää. Nyt Limpun ollessa kipeenä, pentukuume on noussu ehkä vaan entisestään. Fannyn kanssa on kyllä kiva puuhastella kaikkea, mutta ei sekään kauaa jaksa, onhan tuota ikääkin jo päälle 9. Ja Linuksen kanssa ei voi nyt oikeen tehdä kauheesti mitään. Ja mä kun voisin kokoajan vaan reenata, lenkkeillä, temppuilla ja taas reenata.. Mullahan on aina ennen ollu vähän eri tilanne pentua hankkiessa. Fannyn hankinnasta en ihan hirveesti muista, kun olin sillon aika pieni, mutta tietääkseni pentue löyty aika nopeesti ja helposti heti kun alettiin pentua ettimään. Ja Linus taas oli Fannyn ainoa pentu, joka jo alusta asti varmuudella meille sitten jäi. Joten tää on nyt tavallaan mulle uus tilanne. Sheltistähän mä oon haaveillu ties kuinka kauan ja haaveilen edelleen. Mutta oon mä sitte muitaki rotuja miettiny. Villistä, novascotiannoutajaa, pyreneitten paimenkoiraa, kromfohrländeriä.. mutta taitaa se silti olla se sheltti. Villiksen jälkeen sheltti on rotuna se, josta mä kaikkein eniten tiedän ja joka tuntuu omimmalta. Villiskin vois olla ihan jees, mutta mun mielestä niistä on sitte taas tosi vaikeeta löytää sellasta yksilöä, jonka mä haluisin. Mä oon käyny monena päivänä (tai oikeestaan yönä, kun on tullu vähän valvottua) läpi kasvattajien kotisivuja ja pentueilmotuksia ja laitellu sähköpostia. Mä jopa tutkin pentueita Ruotsista, Norjasta ja Tanskastakin. Mutta kun ei, niin ei. Kyllä niitä aina sillon tällön löytyy vapaitakin pentuja, mutta mä kuitenkin haluisin pennun terveistä vanhemmista ja mielelläni vieläpä agilitysuvusta. Siinäpä ehkä ne tärkeimmät jutut. Ja muu tulee plussana. Ja Mutta eipä kait siinä auta kuin jatkaa odottelemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Löysinpäs teijän blogin ;) Linukselle pikaista paranemista!
VastaaPoistaHeh, kiva juttu. Ja Linus kiittää :)
VastaaPoista